Meillä oli muutto takapihalla kuutamourakointina eilen. 😉 Menin vielä ennen nukkumaan menoa käymään ”terassilla” ja siellä marssi ahkeria muuttajia. Ilmeisesti kukkaruukku oli käynyt liian pieneksi muurahaisperheelle ja he päättivät muuttaa nurmikolle. Ainakin ”rakaennuslupa” riittää laajentamiseen. 😀
Aikaisemmin keväällä sisälle tulleet muurahaiset olivat päättäneet muutta aaroninparran ruukkuun asumaan, josta minä totesin ettei se ole minun mieleen, koska olivat aika sottaista porukkaa levitellen multaa ympäriinsä. Asunto asunnon sisällä ei ole kiva, varsinkaan kun ei makseta vuokraa, ja heiväsin heidän ”asunnon” takapihalle roikkumaan.
Eilen illalla sitten huomasin tämän kuhisevaa polun mikä kulki ruukusta ensin ylös ketjua pitkin ja sitten alas seinää, josta laatoituksen uria pitkin nurmikolle. Nurmikolle päin kannettiin jälkikasvua ja muuta tärkeitä mitä-lie juttuja, minulla ei kylläkään ollut halaistua aavistutakaan mitä se oli. (Täytyypä muuten tarkistaa, että ruukussa on vielä multaa.) Mielessäni voin kuvitella sen pulinan minkä moinen ihmismäärä olisi aiheuttanut, käskyjen kajahtelun, ohjeistamisen ja yleisen sählingin. Nämä muuttajat kuitenkin toimivat ihan hiljaa, hyvässä järjestyksessä, jokainen tehden tehtävän mikä heille kuului. Liikenne säännöt olivat jokaisella hallussa. Ei tullut törmäilyjä tai ”ojaan ajoja”. Siitä en kyllä ottanut selvää oliko oikean vai vasemman puoleinen liikenne. Sain aivan rauhassa katsella pikku väen muuttoa ja kuunnella samalla yölintujen laulua. Ihmisethän olivat jo nukkumassa ja näin ollen asuinalue hiljentynyt.
Aamulla heti herättyäni riensin katsomaan tilannetta, mutta muuttajista ei näkynyt enää jälkeäkään, pikaista toimintaa, ja ”tupa” roikkui ilman vuokralaisia siinä mihin sen olin jättänyt. Noin vain homma oli hoidettu. Omassa mittakaavassani tuo tehtävä olisi kestänyt paljon kauemmin, aiheuttanut häiriötä ja stressannut ainakin minut. Me ihmiset kuvittelemme keksivämme kaikkea ”uutta ja hienoa” ja tekevämme asiat paremmin, mutta todellisuudessa luonto on usein jo asian keksinyt ja saanut sen toimimaan vielä paremmin kuin me. Vaikka meillä onkin isot aivot, puhe kyky, apuvälineitä, suunnitelmia ja organisaatioita. Joskus voisi ottaa oppia luonnosta, miten asiat tehdään ajallaan ja tavallaan, niin että ne toimii, ilman mitään suurta sählinkiä. Muurahaisten toiminta näytti hyvin rauhalliselle, vaikka koko ajan tapahtui ja saivat aikaan mitä pitikin. Kumpa itse oppisi tuon tyylin.
Joskus pienistä asioista voi saada hupia ja piristystä päivään, kuten nyt tämä suuremman luokan muutto pienessä mittakaavassa. Tällä kertaa se auttoi minua nukahtamaan hymy huulilla ja heräämään uteliaana uuteen aamuun. 🙂
Hauskaa päivän jatkoa kaikille. Elämä on ihanaa. ♥
